Kuka on Jouni Kvist?
Olen 34-vuotias äijän körmy Kajjjaanista. Perheeseeni kuuluvat vaimoni Helena ja kaksi vilkasta pojan velmua, Konsta (9v) ja Santeri (7v).
Minkälainen olet luonteeltasi?
Luonteeltani olen periksi antamaton sisupussi, joka ei jätä kaveria pahassakaan paikassa.
Mitkä asiat ovat tärkeimpiä elämässä?
Perhe, ystävät ja terveys.
Kerrotko urheilutaustastasi? Mitä olet harrastanut voimanoston lisäksi?
Nuorempana harrastin telinevoimistelua, painia, hiihtoa, yleisurheilua, jalkapalloa, kaukalopalloa ja lentopalloa eri tasoilla. Kaikenlainen urheilu on ollut aina lähellä sydäntäni.
Miten tulit löytäneeksi voimanoston? Minkä ikäisenä aloitit ja paljonko nyt on treeniä takana?
Salilla kuljin satunnaisesti jo ala-asteella, mutta säännöllisempi harjoittelu alkoi joskus 15 vuoden iässä. Punttiharjoittelu löytyi muiden lajien voimaharjoittelun kautta. Kotikuntani voimailijat huomasivat ilmeisesti orastavat kykyni, ja alkoivat opastaa minua. Liityin oululaiseen OVN-88 nimiseen seuraan ja aloitin kilpailemisen. Kuusitoista vuotta on aikaa ensimmäisestä kisastani.
Minkälaista on treenisi ja treeniohjelmasi?
Ohjelma vaihtelee kausittain ja tuntemusten mukaan. Olen oppinut vuosien varrella kuuntelemaan itseäni sen verran, ettei minulla ole orjallista tarvetta edetä jonkun tietyn paperille piirretyn ohjelman mukaan. Kesäisin pyrin tekemään enemmän aerobista harjoittelua ja kimmoisuusharjoituksia. Peruskuntokaudella teen määrällistä treeniä, karkeasti 5-10 toistoja 3-6 sarjan verran pääliikettä kohden. Apuliikkeitä veivaan tuolloin myös enemmän. Kisaan valmistava ohjelma on yleensä 6-12 viikon mittainen. Tuolloin Lähdetään 5-toistoista liikkeelle, edetään kovien kolmosten ja kakkosten kautta aloituspainoihin. En ulosmittaa maksimeita salilla, vaan pyrin säästämään viimeiset napsut kisaan. Minulla on edelleen parannettavaa treenin ja levon suhteen ymmärtämisessä sekä ravitsemuksessa.
Onko harjoittelusi muuttunut vuosien varrella?
Alkuaikojen treeni oli enemmän ns. bodipainoitteista – hieman pidempiä sarjoja punteilla ja paljon kuntopiirejä. Yhdeksänkymmentäluvun alussa ohjelmani suunnitteli ystäväni Esa Haapalainen. Siitä oikeastaan voimanostoharrastukseni alkoi. Menin vuonna 1993 Ouluun armeijaan, ja silloin minua valmensi moninkertainen arvokisamitalisti Markku Pesonen. Tuolloin tekninen kehitys on parhaimmillaan. Harjoittelu on järkevöitynyt paljon noista ajoista… Vaikka toisinaan mennään metsään edelleen…
Treenaatko systemaattisesti ja onko sinulla valmentajaa? Kuka suunnittelee ohjelmasi?
Mielestäni kyllä. Valmennan itse itseäni ja suunnittelen ohjelmani. Tämä ei ole välttämättä paras mahdollinen yhtälö. Omille tekemisilleen sokeutuu helposti.
Minkälaiset tulokset sait ensimmäisessä virallisessa kilpailussa? Milloin tämä tapahtui? Minkälaiset muistot sinulle jäi ko. kisasta?
Ensimmäiseen kilpailuun osallistuin Oulaisissa toukokuussa 1992. Ne olivat aluemestaruuskisat, jossa sijoituin 67½ kilon sarjassa neljänneksi tuloksella 190 – 115 – 200 = 505. Hyvä kisa, joka innosti eteenpäin.
Oletko kokenut urallasi pettymyksiä?
Kyllä. Juniorivuosina tuli muutamia harmittavia pummeja kisoissa, jotka menivät kyllä pitkälti kokemattomuuden piikkiin. Kaikki uralla tapahtuneet loukkaantumiset ovat luonnollisesti myös pettymyksiä. Olkapää ja polvi on operoitu kerran. Selässä on todettu välilevyn pullistuma. Viimeisimpänä reisilihaksen kiinnityskohdan repeämä, joka on vaatinut yllättävän pitkän palautumisajan.
Mikä on lempilajisi? Miksi?
Kaikkia kolmea lajia on mukava treenata. Vaativuuden perusteella valinta on tehtävä vedon ja kyykyn välillä. Jos jompikumpi on nyt valittava, niin sanon veto, sillä siinä nostovarusteiden merkitys on pienin. Kyykyn treenaaminen on raskaampaa… mutta mukavaa.
Kuinka säilytät motivaation treenaamaan?
Omien ennätyksien parantaminen motivoi jatkamaan eteenpäin. Kilpailut ovat harjoitteluni suurin motivaatiotekijä. Jos en kilpailisi, en todennäköisesti myöskään treenaisi kovaa.
Miten huolehdit lihashuollosta ja levosta?
Loukkaantumisten myötä lihashuoltoon on alkanut suhtautumaan vakavammin. Venyttelen treenien päälle (n. 2-3h treenin jälkeen) ja käyn säännöllisesti hierojalla. Esimerkiksi vuonna 2007 kävin hierojalla 22 kertaa. Se ottaa aika ison tukun rahaa, mutta uskon satsauksen olevan sen väärti. Lisäksi käyn kylmäkaraisussa keskimäärin 2-4krt/viikko.
Lepoon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Lepopäiviä tulee keskimäärin 3/viikko. Vuorokausittaisen levon määrä vaihtelee lähinnä työkertymän mukaan. Pyrin nukkumaan vähintään 8 tunnin yöunet. Päiväunet olisi hyvä ottaa, mutta siihen ei yksinkertaisesti nykyisellään riitä aikaa.
Noudatatko ruokavaliota ja kuka sen suunnittelee? Kuinka tärkeänä pidät ruokavalion merkitystä?
En noudata mitään ruokavaliota. Syön vaimoni laittamaa erinomaista kotiruokaa. Lisäravinteina nautin palautumisjuomaa, kreatiinia, vitamiineja, cla:ta ja lohiöljyä. Ravintoasioissa minulla olisi paljon parannettavaa. Tällä hetkellä minulla on testissä SKIP:n lisäravinnesarja. Ensimmäiset kokemukset ovat olleet rohkaisevia.
Perinteisellä kotiruoalla pääsee pitkälle. Lisäravinteet täydentävät ruokavalion. Ravinto on yksi kehityksen kulmakivistä harjoittelun ja levon ohessa.
Mitä mieltä olet henkisestä kantista voimanostossa? Minkälainen luonne pitää olla, että pärjää voimanostossa?
Henkinen kantti on tärkeä. Tiukan paikan tullen henkisesti vahvin on niskan päällä. Menestyvän voimanostajan luonteessa on ripaus hulluutta, mutta samalla toinen viilipyttymäistä taktikkoa. Pitää uskoa itseensä.
Missä treenaat? Onko salilla missä treenaat paljon nostajia ja onko teillä hyvä ryhmähenki?
Treenaan yleensä kaupallisella salilla. Toisinaan ajelen Sotkamoon kunnan salille tai Kajaanin kaupungin salille. Työpaikallani Kainuun Prikaatissa on myös hyvä sali.
Kaupallisen salin ongelma on samanhenkisen treeniporukan puute. Muutama voimanostoa treenaava siellä käy, mutta yhteisten treeniaikojen sovittaminen on välillä todella hankalaa. Sotkamon salilla käydessäni ei samaa ongelmaa ole. Kun siellä käyn, niin aina on riittävästi seuran omaa väkeä paikalla.
Hyvä treeniporukka on mielestäni yksi tärkeimmistä harjoittelua motivoivista tekijöistä.
Onko sinulla ”idoleita” tai henkilöitä, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet sinuun nostajaurallasi?
Junnuvuosien ohjaajani Esa Haapalainen ja Markku Pesonen olivat tärkeässä roolissa harrastuksen alkutaipaleilla. Sittemmin minua ovat auttaneet muun muassa Juha Hiltunen, Jarmo Virtanen, Tapani Orha. Perheeni on ollut tärkein tukijani niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Heidän merkitystään ei ole syytä väheksyä.
Mitkä ovat parhaat saavutuksesi voimanostossa ja mitkä ovat parhaat tuloksesi?
Parhaita saavutuksia ovat Euroopan mestaruuskisojen hopea 2007, 6*Suomen mestaruus, 1*Pohjoismaiden mestaruus sekä neljäs sija MM-kisoissa vuodelta 2006.
Parhaat tulokset (82,5kg): JK 307½, PP 200 ja MV 312½kg. Yhteistulosennätys on 807,5kg.
Mitkä ovat pitkän tähtäimen tavoitteesi tulosten ja saavutusten osalta?
Lajikohtaiset tulostavoitteet ovat vain välitavoitteita, josta pyritään taas eteenpäin. Ensi vuoden lajikohtaiset tavoitteet voidaan lukea esimerkiksi seuraavasti:
– jalkakyykky 310kg
– penkkipunnerrus 205kg
– maastanosto 320kg
Nuo, kun saa mahtumaan samaan kisaan, niin yhteistulos on 835kg. Saavutuksista puuttuu vielä mitali MM-tasolta, joten se on pitkässä tähtäimessä.
Onko sinulla muita harrastuksia?
Tämä laji on minulle ennen kaikkea harrastus. Se on hauskaa ”puuhastelua”, jossa saa olla tekemisissä loistavien ihmisten kanssa. Voimanoston lisäksi harrastan kaikenlainen liikuntaa ja urheilua perheeni kanssa.
Mitä neuvoja annat aloittelijoille ja mitkä ovat suurimmat virheet mitä voit tehdä?
1. Harjoittele monipuolisesti unohtamatta muita lajeja.
2. Opettele tekniikat kunnolla. Hyvän tekniikan varaan voit laskea tulevaisuuden isot raudat.
3. Huolehdi riittävästä lihashuollosta. Muista levon ja terveellisen ravinnon merkitys.
4. Etene maltilla ja pitkäjänteisesti.
5. Kova työ palkitaan! Constantem Decorat Honor.
Yleisimmin virheitä tehdään siinä, kun harjoitellaan liian yksipuolisesti. Tällöin lihastasapaino ei pysy kunnossa. Toiseksi kun halutaan kasata isompia rautoja tankoon, niin ostetaan uusia toinen toistaan tiukempia nostovarusteita ja laiminlyödään oikeiden nostotekniikoiden opettelu ja raaka perustyö. Kolmanneksi ei malteta levätä sen vertaa, että olisi palautunut edellisestä harjoituksesta. Nämä kaikki tekijät altistavat loukkaantumisille ja voivat tuoda pitkiä taukoja harjoitteluun tai lopettaa sen kokonaan.
Mitä haluaisit sanoa tähän lopuksi?
Haluan kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua pitkällä taipaleellani.