Virtanen analysoimassa EM-kisoihin valmistautuvan Jouni Kvistin kyykkytekniikkaa |
Sunnuntain ohjelmassa oli maastanosto. Taustalla esimerkkisuoritusta seuraavat Asko Sirviö, Helena Kvist, Jouni Kvist ja Tuomas Tolvanen |
Harjoittelun lomassa aikaa jäi myös vapaamuotoiselle keskustelulle |
Helena Kvist paransi leirillä vetoennätystään 12,5kg. Taustalla suoritusta tarkkailevat Maria Virtanen ja Riikka Auvinen |
Seuramme tämän vuoden leiri toteutettiin kaksi päiväisenä 28-29.4.2007. Leirin vetäjinä toimivat Jarmo ja Maria Virtanen. Jarmon edellisestä vierailusta salillamme olikin vierähtänyt jo kahdeksan vuotta joten päivitys oli paikallaan. Jarmolla on nostouraltaan Sotkamosta hienoja muistoja, joista varmaankin mieleisin oli Euroopan ennätykset kyykyssä ja yhteistuloksessa (337,5 ja 870kg) vuodelta 1993. Tämä ennätys säilyi muuten pitkään historian kirjoissa. Ukrainan Sergei Naleikin onnistui rikkomaan Jarmon lukemat vasta vuonna 2003.
Ensin kyykkyyn ja ylös
Leiri nytkähti käyntiin koleana lauantaiaamuna reippaan kävelylenkin merkeissä. Karaokessa lämmitellyt maestromme Virtanen punoi juoniaan salin uumenissa muiden venytellessä lihaksiaan harjoituspituuksiin. Salille kerääntyi seitsemäntoista henkilön joukko; lähes kaikki Visan lisenssinostajia. Ensihetkistä lähtien oli aistittavissa, että viikonlopusta oli tulossa antoisa. Keskustelu virisi vilkkaana. Kysymyksiä sateli ja maestromme vastailivat asiantuntemusta uhkuen. Raudan määrä lisääntyi ja porukka intoutui kaivelemaan nostotrikoita salin kaapeista. ”Puikkaa p*rseellä…. käännä jalkateriä sisään… kokeilepa pudottaa tankoa hieman alemmas…”, kaikuivat valmentajiemme ohjeet. Välillä Jarmo ja Maria näyttivät esimerkkiä edellä, välillä antoivat pikkutarkkoja ohjeita lavan reunalta. Täytyy kyllä sanoa, että vuosien MM-tason kokemuksen myötä virhesilmäkin on niin karaistunut, että sen perusteella työpaikka Puolustusvoimissakin olisi taattu. Asko löysi hieman kadoksissa olleen johtolangan. ”Tiesin, että näin sen pitää mennä. Jotenkin se vain ajan saatossa on päässyt unohtumaan”, totesi Asko oikean tekniikan löydyttyä. Leveän asennon kyykkääjät saivat erityishuomiota Jarmolta. ”Kyykyn leveys ei ole itseisarvo, jos liikkuvuus asettaa rajoja. Leveän asennon hakeminen vie pakittajalta paukkuja. Hyvistä jalkakulmista ei ole juurikaan hyötyä, jos kyykky jää poikkeuksetta pintaan.” Timbe totesi treenin päätteeksi: ”Nyt kyykky tuntuu hyvältä” ja huomasi seuraavana löytäneensä itsestään uuden, tekniikkamuutoksen kipeyttämän lihasryhmän. Jone viimeisteli EM-kuntoaan ottamalla helppoja nostoja aina 290 kiloon saakka. ”Minä olisi lastannut seuraavaan 310”, vinkkasi Smuran Mika taustalta. Säästellään Puolaan mietti Jone mielessään. Aamupäivän päätteeksi salilla kävi myös Sotkamo-lehden toimittaja tekemässä juttua Visan leiristä. Oli aika jatkaa kyykyn spekulointia lounaan ohessa.
Laiskan miehen löhöilyä penkillä
Lounastauon jälkeen päästiin penkkipunnerruksen pariin. Parhaillaan jopa 215 kilon raakapunnertaja Virtanen väitti, ettei pysty hirvittävästi paitanostajalle vinkkejä antamaan, koska ei ole itse nykyisillä paidoilla nostanut. Usean nostajan tekniikassa löytyi kuitenkin parannettavaa. Penkkiharjoittelun on oltava riittävän monipuolista. Oteleveyksiä kannattaa vaihdella. Kaarinostojen lisäksi voimaa pitää hankkia ”junttipenkkinä”. 180 kiloa kutosena nostanut Jarmo tietää, mistä puhuu. Lavat on saatava pysymään paketissa. Nostomatka lyhenee ja selän käyttö punnerruksessa tehostuu. Maria opasti samalla Riikkaa, Helenaa ja Piritaa. Marian punnerrus on oppikirjamainen. Nostomatka on lyhyt ja liike optimoitu rannekulmista lähtien. Päivälliseen on hyvä päättää päivän aherrus
Sauna ja hyvä ystäväni Wilhelmi
Pääosa leiriläistä kokoontui illalla Särkisen tuvalle jatkamaan päivän turinoita. Muisteltiin vanhoja ja suunniteltiin magnesiumin katkuista tulevaisuutta. Sotkamon kunta oli muistanut omiaan. Kymmenen nostajaamme palkittiin ansaitusti alkuvuoden menestyksestä SM-tasolla. Makkarat paistuivat takkatulen ääressä ja nautittiinpa saunan päälle muutama urheilujuomakin. Rohkeimmat karaisivat itseään Särkisen jäätävissä rantaporeissa. Ennen kymppiuutisia joukkomme hajaantui kukin omille suunnilleen valmistautumaan seuraavaan päivään.
Kisa alkaa, kun tanko lasketaan lattialle
Sunnuntaiaamun pikkupakkasissa lenkkeiltyämme pääsimme käsiksi maastanoston saloihin. Sumo- vedossa korostuu muutama asia. Lantion ja olkapäiden liikkuvuuteen kannattaa panostaa. Olipa Nestori Niskanen rakentanut modifioidun koulujakkaran, joka oli oivallinen hartiaseudun venytykseen. ”Sekä kyykkyä, että vetoa kannattaa harjoitella peilin edessä”, kertoi Jarmo. ”Loppuasennossa lantio terävästi eteen, olkapäitä ei tarvitse erikseen korostetusti viedä taakse”, kuuluivat Jarmon terävät ohjeet. Leiriläiset kuuntelivat korvat tötteröllä ja nyppivät rautoja lattiasta kuin harjan varsia konsanaan. Helena äityi parantamaan vetoennätystään peräti 12,5 kiloa. Hyvälle tekniikalle pystyy varaamaan tulevaisuudessa isoja rautoja. Tuomas veti vaivattoman näköisesti 220 kiloa. Askolla pienen pään asennon korjaaminen toi nostoon varmuutta, joka näkyi myös kiloissa. ”Hirviö” säteili onnistumisen iloa. Isot pojat, Markus ja Hightower, olivat tehneet venyttelyläksynsä. Liikkuvuus on hyvällä tolalla. Jarmo korosti sumo –vetäjille kapean vedon merkitystä. Kaikki vedot tulisi tehdä ns. ykkösinä, omalla irrotuksella. Vetotekniikoissa oli kirjavuutta. Lantion saaminen lähelle tankoa ei ole itseisarvo. Tärkeämpää on lukita selkä, painaa vatsaa ulos ja rintaa sisään. Mistään pullistelusta ei siis ole kyse!
Summa summarum
Leiri oli kaikin puolin onnistunut. Leiriläiset saivat taskuunsa nipun vinkkejä kokeneilta nostajilta. Ajatuksia vaihdettiin tiiviisti ja tekniikoihin kiinnitettiin huomiota suurennuslasilla. Jarmo kannusti junioreitamme kilpailemaan mahdollisimman paljon. ”Kilpailuiden tulee olla tässäkin lajissa niitä kohokohtia, ei mitään jännityksen paikkoja.
Visan leiri sai hienoa julkisuutta paikallislehdistössä. Kainuun Sanomat julkaisi maanantaina näyttävän puolen sivun jutun leiristämme. Sotkamon Visa kiittää Jarmoa ja Mariaa valmennus visiitistä. Kiitoksen ansaitsee myös Sotkamon kunta, joka osaltaan oli tekemässä mahdolliseksi tämänkin leirin tukemalla meitä leirin kustannuksissa.
Tsemppiä treeneihin!